Elias Aarnio Haastattelin avoimen lähdekoodin koulukäytön eksperttiä, Elias Aarniota, joka pitää aiheeseen liittyvää Educoss-blogia. Lue haastattelusta, mitä Elias ajattelee koulujen IT-hankinnoista ja avoimen lähdekoodin tarjoamista eduista.

Terve Elias, annatko lyhyen yleiskatsauksen siitä, miten laajasti avoimia ohjelmia Suomen kouluissa tänä päivänä hyödynnetään.

Elias Aarnio: Emme tiedä tarkkaan, miten laajasti avoimia ohjelmia hyödynnetään. Ongelma johtuu siitä, että kun niitä voi ottaa käyttöön ostamatta niitä tai tekemättä sopimusta, kukaan ei tiedä käytön määriä. Sama pätee muuallakin julkisella sektorilla. Vastaaminen vaatisi kattavan kyselytutkimuksen tekemisen. Kyselyssä ongelmaksi nousee se, että avoimen lähdekoodin tai vapaiden ohjelmien käsitteet ovat vieraita kouluille: niitä ei osata erottaa esimerkiksi ilmaisohjelmista (freeware). Yleinen näppituntumani on se, että käyttö on tasaisessa nousussa. Firefox-selain on nopeimmin yleistynyt ohjelma – sitä näkee useimmin käytössä kouluissa.

Mitkä ovat mielestäsi parhaita esimerkkejä, joista koulujen ja kuntien kannattaisi ottaa mallia?

Elias Aarnio: Kuntien kannattaisi ottaa mallia sellaisista hankkeista, joissa opetuksen tarpeita on aidosti selvitetty ja mietitty ja hankintoja on tehty pitäen pedagogisia tarpeita ja toimivuutta tärkeimpinä ohjaavina periaatteina. Tällainen menettelytapa on esimerkiksi Kauniaisten suomenkielisessä koulutoimessa, jossa kouluissa käytettävät palvelut, ohjelmistot ja laitteistot määritellään ja niiden hankinta kilpailutetaan. On kuitenkin tärkeää että tarpeiden määrittelyssä lähdetään liikkeelle oppimisen ja koulutyön arjen vaatimuksista. Jos ei tiedetä, mihin halutaan muutos, kilpailuttamisesta ei sinällään ole sisällöllistä hyötyä.

Avoimet ohjelmat eivät voi olla itsetarkoitus vaan myös hyötyjä niiden käytöstä on saatava. Mitä ne hyödyt mielestäsi ovat?

Elias Aarnio: Olen hieman toista mieltä siitä etteikö avointen ohjelmistojen käyttö voisi olla itsetarkoitus. Koulujen ja oppilaitosten tapauksessa tosin tällainen tilanne tulee äärimmäisen harvoin vastaan. Korkeakoulujen käyttämä Haka-tunnistusjärjestelmä on kuitenkin erinomainen esimerkki käyttötapauksesta, jossa on ollut perusteltua rakentaa kokonaisuus avoimilla ohjelmistoilla. Tällöin tietoturvan taso voidaan varmistaa kenen tahansa toimesta. Samalla saavutetaan toinen etu: ohjelmiston käyttöönoton kynnys madaltuu, kun sen käyttöönottoon ei liity lisenssien ostamista.

Jos tarkastellaan vain sellaisia käyttötapauksia, joissa ohjelmistoja ei ole tarpeen räätälöidä, avoimien ohjelmistojen eduiksi jäävät pienempi riippuvuus ohjelmistotoimittajasta, usein nopeampi kehityssykli, joka tarkoittaa samalla myös tietoturva-aukkojen nopeaa korjaamista sekä standardien noudattaminen esimerkiksi tiedonsiirtotapojen ja tiedostomuotojen osalta. Usein myös laatu on korkea. Esimerkiksi Firefoxin suosio ei ole tullut tyhjästä.

Lisäksi kannattaa huomata, että avoimen ohjelmiston kohdalla ei voi tapahtua sitä, että ohjelmiston kehittäjä jättää käyttäjien mielipiteet kuuntelematta. Esimerkiksi eräässä kouluissa laajalti käytettävässä hallintopuolen ohjelmistoissa on puutteita, joista kaikki tapaamani käyttäjät ovat sitä mieltä, että puutteet olisi korjattava. Silti ohjelmistotoimittaja ei saa korjauksia tehdyksi. Avointen ohjelmistojen tapauksessa tämä olisi jo tehty: lähdekoodi olisi otettu ja tehty niin sanottu forkkaus eli perustettu uusi kehitysprojekti vanhan rinnalle. Näin on toimittu esimerkiksi OpenOffice.orgin kohdalla, kun kehittäjäyhteisö ei ole luottanut Oraclen tahtoon kehittää ohjelmistoa kehittäjäyhteisön haluamaan suuntaan. Tästä syystä OpenOffice.org-hankkeen rinnalla on nyt LibreOffice.

Julkishallinto puhuu usein hyvin suopeasti avoimesta lähdekoodista ja erilaisia suosituksiakin on julkaistu. Miltä tulevaisuus kouluilla näyttää tällä hetkellä – siirrytäänkö suosituksista myös käytännön toimiin?

Elias Aarnio: Avoimen lähdekoodin käyttöönotto edellyttää päätöksiä paikallisella tasolla. Tähän mennessä julkaissut suositukset ja oppaat ovat valistuneen eliitin kirjoittamia ja kestää aikansa ennen kuin viesti leviää kentälle. Leviämistä hidastaa avoimien ohjelmistojen olemuksen omituisuus – suurin osa päättäjistä ei ymmärrä sitä, miten ”ilmaisella” voi tehdä kannattavaa liiketoimintaa ja pitää sitä siksi lähtökohtaisesti epäilyttävänä. Vanhat toimintatavat ja ajatusmallit ovat sitkeässä. Työtä on vielä tehtävänä paljon, mutta viesti menee pikkuhiljaa yhä enemmän perille. Jatkuvat uutiset kalliista ja tehottomista julkishallinnon IT-projekteista vievät kehitystä vääjäämättä avoimien ohjelmistojen suuntaan. Siperia opettaa.

Kerropa vielä loppuun, minkälaisen uran olet avointen ohjelmien saralla jo ehtinyt luomaan? Onko sinulla tulevaisuuteen liittyviä tavoitteita tai visioita?

Elias Aarnio: Aloitin työurani opintojen ohella 1990-luvun lopulla kirjoittamalla pieneen, lähinnä Varsinais-Suomessa luettuun tietotekniikka- ja viihde-elektroniikkalehti Multimedia Magazineen. Aloitin tuolloin Linuxiin tutustumisen kirjoittamalla juttusarjan nimellä ”Tumpula asentaa Linuxin”. Ensimmäisen osan jälkeen tuli elämäni parhaiten mieleen jäänyt lukijapalaute: ”Älä enää ikinä kirjoita mitään Linuxista, jookos!” Lukijaa oli erityisesti ärsyttänyt asennuksesta digikameralla näytöstä otetut kuvat, jotka eivät olleet kovin laadukkaita. Ilmeisesti itsepäisyyteni kantoi jonkinlaista hedelmää koska sain kirjoittaa Linuxista vielä seuraavissakin työpaikoissani, Sirkus.com -portaalissa ja Digitoday.fi -nettilehdessä. Sen jälkeen työskentelin SOT Linuxia kehittävässä yhtiössä mm. suomennosten parissa.

Viime vuosien aikana olen työskennellyt Suomen avoimen lähdekoodin keskus COSS:issa alkuun ohjelmistojen suomentamisen eli lokalisoinnin parissa ja sittemmin Avoin koulu -projektia vetämässä. Avoin koulu -projektissa suunniteltiin pelkästään avoimista ohjelmistoista koostuva ohjelmistokokonaisuus, joka täyttää koulun perustarpeet. Lisäksi hanke tarjoaa liiketoimintakehyksen, jossa yritykset voivat toimia yhdessä tuottaen kouluille palveluita avoimella lähdekoodilla. Tällä hetkellä työskentelen avoimien ohjelmistojen oppilaitoskäyttöä edistävän Educoss-hankkeen vetäjänä.

Tulevaisuuden visioni on se, että avoimien ohjelmistojen hyödyt avautuvat pikkuhiljaa myös julkisella sektorilla. Muutos tapahtuu itse asiassa juuri sopivasti samaan aikaan, kun ihmiset alkavat huomata web 2.0:n useimmille tutuimman ilmiön, ilmaisten palveluiden kääntöpuolen: yhtiöitä ja palveluita häviää ja niillä ei ole kuin perävalotakuu. Veikkaan, että web 2.0:lla täytettävät todelliset toiminnalliset tarpeet tullaan jatkossa täyttämään maksullisilla palveluilla ja niille halutaan myös takuu palvelutasosta. Tämä puolestaan edistää avoimen lähdekoodin käyttöä, koska tuotantokustannukset ovat avoimilla ohjelmistoilla toteutettuna selkeästi edullisemmat kuin suljetuilla.

Kiitokset haastattelusta Eliakselle!

Eero Nukari