Piirtoalustana se on kahdelta osin erityinen. Se on toimii kokonaan nettiselaimessa, joten se on täysin alustariippumaton. Sitä voi käyttää aivan hyvin niin Linux, Windows ja Mac koneissa ja jopa tableteissa kuten Applen iPadissa. Mitään asennuksia ei tarvita. Toisena erityispiirteenä siinä piirokset ovat jaettu sitä katselevien käyttäjien kesken. Eri koneilta tehdyt piirrot synkronoituvat toisiinsa verkon yli välittömästi. Esimerkiksi opettaja voi työstää piirrosta isolta kosketustaulultaan ja oppilaat voivat osallistua siihen suoraan pulpeteista vaikkapa iPadin välityksellä. Koska kyseessä on täysin verkossa toimiva sovellus, ei käytön tarvitse rajoittua yhteen luokkahuoneeseen. Osa oppilaista voi olla kuuntelemassa opetusta etänä videoneuvottelun välityksellä ja osallistua tuntitehtäviin Walman kautta.

Mielestämme yksi selkeimmistä käyttötapauksista on jo olemassa olevan opetusmateriaalin havainnollistaminen piirtämällä. Walmaan pystyy lisäämään taustakuvan jolle Walma toimii ikään kuin päälle laitettuna piirtoheittimen kalvona. Mielestämme tämän hyödyntäminen tulee olla mahdollisimman helppoa ja vaivatonta, joten toteutimme vielä tätä käyttötarkoitusta ajatellen apusovelluksen Linux-työpöytäämme. Se mahdollistaa työpöydän kuvakaappauksen avaamisen Walmassa yhdellä napin painalluksella.

Demo verkkosovelluksesta löytyy täältä:

http://walmademo.opinsys.fi/

Myös apusovellusta voi kokeilla omalla Ubuntu pohjaisella Linux-koneella. Sen käyttöönoton ohjeet löytyvät sovelluksen wikistä.

Käytössä tulee vielä huomioida, että kyseessä on vielä kovin aikainen kokeilu joten sovelluksessa on vielä joitain selkeitä puutteita, mutta tämän ei olekkaan vielä tarkoitus olla valmis tuote. Haluammekin nyt kuulla mitä ajatuksia tämän kaltainen sovellus herättää teissä opettajissa. Mitä konreettisia käyttötapauksia näette tämän kaltaiselle sovellukselle? Kuulisimme mielellämme ajatuksianne. Niitä voi kirjailla vaikka tämän blogin kommentteihin tai suoraan kehittäjille osoitteeseen dev@opinsys.fi.

Myöskin palaute itse sovelluksen toimivuudesta ja siihen toivotuista ominaisuuksista on erittäin tervetullutta. Osa kehitysideoista onkin jo kirjattu Githubiin, joka kannattaa ensin käydä vilkaisemassa.

Tervetuloa tutustumaan Walmaan messuosastollemme (1b 31) Educaan 27.-28.1

Asiasta kiinnostuneilla on mahdollisuus vierailla perjantaina myös kabinetissamme (neuvotteluhuone 306).

Kabinetissa

•  esittelyssä mm. uusia ideoita opetuskäyttöön
•  mahdollisuus tavata Opinsysin tuen ja kehityksen henkilöstöä
•  pientä purtavaa

Valitse joko aamupäivän tai iltapäivän aika ja tule pistäytymään!

Aamupäivän ryhmä klo 11:00
Iltapäivän ryhmä klo 14:00

Tarjoilujen vuoksi toivomme ilmoittautumisia osoitteeseen tuki@opinsys.fi. Ilmoittautuminen ei ole pakollista.

Terveisin Opinsysin väki

Mimio ja Linux

Toimiakseen Linuxilla MimioTeach tarvitsee MimioStudio ohjelmistopaketin, jonka mukana tulee tarvittavat laiteajurit. MimioStudion asennukseen voi tutustua aikaisemmassa sitä koskevasta artikkelissa. Testattaessa MimioStudio oli ohjelmistoista ainut jota ei oltu lainkaan suomennettu.

Kuten aiemmassa artikkelissa jo todettiin, MimioStudion Ubuntu -asennuspaketissa oli paljon huomautettavaa. Suurin ongelma on, että asennuspaketti olettaa liikaa asennusympäristöstä ja siten todennäköisyys asennuksen epäonnistumiseen erilaisissa tilanteissa on varsin suuri. Esimerkiksi asennus asennuspaketin kuvaketta klikkaamalla päätyy erilaiseen lopputulokseen, kuin asennus linuxin komentoriviltä. Ohjelmiston ja sen asennuspaketin ongelmat on kuvattu tarkemmin tämän blogikirjoituksen lopussa niistä tarkemmin kiinnostuneille. Laitoimme testeistämme raportin ohjelmiston kehittäjille jotka palannevat asiaan myöhemmin.

Ohjelmiston asennusongelmien jälkeen MimioTeach toimii lopulta laitteena varsin mallikkaasti. Pääasiallisesti käytimme laitetta omassa päätejärjestelmässä ns. VerkkoPC -päätteellä, joka normaalista ltsp-kevytpäätteestä poiketen suorittaa kaikki ohjelmat paikallisesti laitteella. Ensimäisellä käyttökerralla mimio kytkettiin työasemaan langattoman MimioHubin kautta. Tällöin ohjelmisto huomautti laitteiston sisäisen ohjelmiston (firmware) vanhentuneen ja pyysi liittämään varsinaisen MimioTeach -vastaanottimen usb-johdolla suoraan tietokoneeseen kiinni, jotta ohjelmisto voidaan päivittää. Tämän jälkeen ohjelmisto päivittyi lähes automaattisesti ja laite lähti välittömästi toimimaan. Laitteiston päivitys sujuikin siten yllättävän hyvin.

Tietokoneen linux-työpöydän käyttäminen Mimion kynällä oli toimivuutta kokeilleiden henkilöiden mielestäni hauskaa ja helppoa. Kynän kosketus kiinteään pintaan vastaa käytännössä hiiren vasemman painikkeen napsautusta. Kynässä on myös kaksi painiketta jotka ovat Mimion asetuksista vapaasti muokattavissa. Mimio olikin laitteista tuntumaltaan ja herkkyydeltään parhaimmistoa. Esimerkiksi piirrettäessä kynän viive on lähes olematon ja siten syntyy illuusio aivan kuin käyttäisi oikeaa tussia taululle.

Ongelmia aiheutuu lähinnä mikäli käytössä on kaksi näyttöä ns. jatketulla työpöydällä. Tällöin ohjelmiston kalibrointi ei toimi oikein, jos näyttöjen tarkkuudet ovat erilaiset ja samalla kohdistus menee sekaisin. Kloonatuilla näytöillä kohdistus luonnollisesti toimii oikein.

MimioStudion toiminta

Yleisvaikutelmana MimioStudio vaikutti kuitenkin peruskäyttäjän näkökulmasta kohtalaisen viimeistellyltä ja vakaalta ohjelmalta. Ohjelmisto aktivoituu kokoversioon kytkemällä Mimion laitteen tietokoneeseen tai syöttämällä koodi ohjelman käynnistyessä. Asennustavasta riippuen ohjelmiston rekisteröinti ei aina jostain syystä onnistunut ja lisenssitieto ei tallentunut. Myöskään suoraa tukea keskitetylle lisenssien hallinnalle ltsp-ympäristössä ei ole.

Ominaisuuksiltaan (esimerkiksi käsialan- tai kuvioidentunnistus) MimioStudio ei vedä vertoja Smartin Notebookille tai Prometheanin ActivInspirelle, mutta toimii hyvin peruskäytössä. Normaalissa tietokoneen työpöydän käytössä Mimio on kuitenkin joukon mukavin käyttää erityisesti tarkkuutensa, viiveettömyytensä ja ohjelmoitavien painikkeidensa ansioista.

Yleisarvio

+ Hyvä tuntuma
+ Laitteena erilainen ja ei vaadi teknisia asennuksia.
+ Toimii langattomana

- Ubuntu debian paketointi on puutteellinen ja toimii epävarmasti. Ohjelma saattaa olla käyttökelvoton asennuksen jälkeen.
- MimioStudiossa ei tukea suomenkielelle

Ohjelmiston bugiraportti

Seuraavassa on lueteltu MimioStudion ja sen linux-yhteensopivuuteen vaikuttavat ongelmat teknisestä näkökulmasta:

1. Tekee asentajakäyttäjän kotihakemistoon .mimio hakemiston. Hakemisto jää rootin omistukseen ja sen takia ohjelman käynnistys ei onnistu.
2. Mimio-mimiosys ohjelma tekee liikaa oletuksia asennettavasta ympäristöstä. Tämä aiheuttaa ongelmia esimerkiksi ltsp -järjestelmän päätekuvaan asennuksessa.
3. Paketissa on listattuna tiedostoja /var/tmp:in alla, joita paketissa ei kuitenkaan ole, mutta se jättää listaamatta tiedostoja /var/opt/mimio:n alta, jotka paketin mukana tulevat asennetuiksi
4. Paketti laittaa globaalin kirjoitusoikeuden tiedostoon /var/opt/mimio/mimio-mimiosys, joka ajetaan jokaisen käyttäjän
   kirjautuessa koneelle /etc/xdg/autostart/mimio-mimiosys.desktop kautta. Tämän kautta kuka tahansa käyttäjä, jolla on koneelle kirjautumisoikeus, voi suorittaa haluamiaan asioita toisen käyttäjän oikeuksilla.
5. Paketti laittaa globaalin kirjoitusoikeuden tiedostoon /var/opt/mimio/mimio-mimiosys, joka ajetaan jokaisen käyttäjän
   kirjautuessa koneelle /etc/xdg/autostart/mimio-mimiosys.desktop kautta. Tämän kautta kuka tahansa käyttäjä, jolla on koneelle kirjautumisoikeus, voi suorittaa haluamiaan asioita toisen käyttäjän oikeuksilla.

-Antti Sokero (Tekninen selvitys Juha Erkkilä ja Veli-Matti Lintu)

Prometheanin kynä muistuttaa pitkälti normaalia mustekynää, jossa on kyljessä yksi nappi. Liikutettaessa kynää muutaman millin taulun pinnan edessä, käyttäjän on mahdollista liikuttaa myös pelkkää hiiren kursoria, ilman että sitä tulkitaan napin painallukseksi. Kynän kosketus tauluun vastaa hiiren liikuttamista nappi pohjassa. Tämä ei ole mahdollista muilla laitteilla. Testilaitteessa oli mukana kaksi identtistä kynää. Laitteessa olisi teoriassa mahdollisuus myös ns. kaksoiskosketukseen, mutta testissä oleva laite vaatisi sen käyttöönottoon Prometheanilta jonkin päivityksen. Tuota ominaisuutta emme siten ainakaan vielä ole päässeet Linux-ympäristössä kokeilemaan.

Promethean ja Linux

Prometheanin linux-tuki on selvästi kehittynyt edellisen kokeilukerran jälkeen ja siihen valmistaja on selvästi satsannut. Ohjelmistoa jaetaan omasta Ubuntulle tarkoitetusta pakettivarastosta, joka helpottaa asennusta ja päivityksiä. Samalla ohjelmiston vaatimat riippuvuudet tulevat varmasti täytetyiksi. Vastaavaa asennustapaa ei mikään muu valmistaja laitteelleen tarjonnut. Ohjelmistopaketointiin oli siten nähty vaivaa ja pyritty käyttäjäystävällisyyteen. Erityisesti peruskäyttäjälle asentaminen ja ylläpito yksittäiselle työasemalle on tehty helpoksi ja vaivattomaksi. Prometheanin ohjelmisto oli suomennettu ja tarjolla oli kielenä myös toinen kotimainen eli ruotsi.

Ohjelmistoasennuksen jälkeen Prometheanin ActivInspire toimii vaivattomasti ja taulun kalibrointi löytyy kätevästi pitämällä kynää taulussa olevan Promethean login päällä. Tarvetta hiiren liikuttelulle ja koneen ja taulun välin kulkemiselle ei siis taulun käyttöä aloitettaessa ole. Myös kahden näytön tuki jatketulla työpöydällä toimii moitteettomasti ja kalibrointi on toteutettu hyvin helppotajuisesti.

Viivettä Prometheanilla esimerkiksi piirrettäessä on aika vähän ja siten tuntuma suurimmaksi osaksi on aika hyvä. Käytössä häiritsevintä on, että kynän liikuttelu pätkii helposti ja siten kynän painamiseen pitää keskittyä kunnolla. Tämä on osittain tottumiskysymys, mutta toisaalta kynän helkkyys voisi olla parempikin. Nyt kynällä saa toisinaan aikaan ikäviä vingahduksia, jotka ottavat korvaan. Kynän herkkyyden säätömahdollisuudesta emme ole saaneet selvyyttä.

Täysin ongelmaton Prometheanin asennus ei esimerkiksi laajassa palvelinympäristössä ole ja ohjelmistosta löytyy monenlaista pientä ongelmaa. Muista laitteista poiketen Promethean vaatii toimiakseen oman ajurin, joka toimitetaan ns. kernel -moduulina. Tämä aiheuttaa ongelmia esimerkiksi asennettaessa ltsp-järjestelmän päätekuvaan, koska kone jota lopulta käytetään on eri kuin millä ohjelma asennetaan.

Muut ohjelmiston teknisemmät ongelmat liittyvät lähinnä tiedostojen oikeuksiin ja tietoturvaongelmiin, joita ohjelma voi aiheuttaa leväperäisillä oikeusasetuksillaan. Yhteenveto ongelmista löytyy tämän kirjoituksen lopusta. Ongelmat on myös tiedotettu Prometheanin kehittäjille, mutta tietoa toimenpiteistä heiltä ei ole artikkelin julkaisuun mennessä kuulunut.

Yleisarvio

+ Kynää voi käyttää hiiren kursorin liikuttamiseen ilman, että sitä tulkitaan samalla painallukseksi
+ Ohjelman paketointi ja jakelu on hoidettu keskivertoa paremmin
+ Kynällä helppo tehdä tarkkuutta vaativia tehtäviä
+ Kahden näytön tuki on toteutettu erinomaisesti

- Laite vaatii toimiakseen suljetun lähdekoodin kernel-ajurin
- Kynän käyttö pätkii helposti, jos ei keskity

Bugiraportti

Seuraavassa on lueteltu Prometheanin ohjelmiston teknisiä ongelmia ja muita bugeja:

1. Activdriver -paketti tarjoaa tavalliselle käyttäjälle mahdollisuuden päästä rootiksi paketin asennuksen ja päivityksen hetkinä
2. /etc/xdg/Promethean on globaalisti kirjoitettavissa ja ohjelma laittaa sinne lisenssikoodin ja käyttäjän asetuksia, jotka kuuluisivat käyttäjän kotihakemiston alle.  /etc:tä voi toki myös käyttää, mutta sen alla olevat asiat pitäisi pitää kirjoitussuojattuina.
3. meta-paketit poistavat toisiaan, eli esim. activ-meta-fi ja activ-meta-sv eivätkä voi olla yhtäaikaa asennettuina.  Silti molemmat kielituet voivat olla käytössä.
4. Saisiko ohjelman toimimaan ilman kernel-moduulia?  Kernel-moduuli ei asennu, jos asentavan koneen kernel on eri kuin asennettavan koneen kernel.  Jos kernel-moduuli on ehdottoman välttämätön, niin ei pitäisi kuitenkaan olettaa, että ajossa oleva kernel on se, mitä vasten moduuli pitää kääntää/asentaa.

-Antti Sokero (Tekninen selvitys Juha Erkkilä ja Veli-Matti Lintu)

Smartboard ja linux

Smartin pitkä linux-historia näkyi selvästi ohjelmistojen laadussa ja viimeistelyssä. Etenkin uusin ohjelmistoversio korjaa paljon niitä ylläpidollisia murheita, joita laitteen kanssa on aiemmin ilmennyt. Smart tarjoaa Ubuntulle ohjelmistostaan nykyään valmiit deb-paketit, jotka vaikuttavat myös poikkeuksellisen hyvin tehdyiltä. Smartin ohjelmisto oli tarjolla niin suomeksi kuin ruotsiksikin.

Smartboardin asennuspakettien mukana tulee laitteen tarvitsemat ajurit sekä tietysti perinteinen Notebook -ohjelmisto. Testattaessa laite lähti toimimaan eri ympäristöissä suoraan, ilman mitään sen kummempaa säätämistä. Smartin ohjelmisto oli joukosta ainoa, joka asentui ilman merkittäviä ongelmia, niin normaaliin Ubuntu -työasemaan kuin esimerkiksi omassa järjestelmässä käyttämäämme ltsp -päätekuvaan. Muilla on tässä suhteessa paljon opittavaa.

Laitteen kalibrointi käynnistyy valikoiden tai paneelikuvakkeen kautta. Useamman näytön tilanteessa Smartin ohjelmisto toimi erittäin mallikkaasti. Kalibrointi onnistui hienosti myös jatketulla työpöydällä, jolloin aktiivitaulun kuva valittiin välilyöntiä painamalla.

Toiminnoiltaan Smartin käyttö on kohtalaisen jouhevaa. Laitteesta on pyritty tekemään fyysisesti normaalin tussitaulun ideaa toteuttava. Taulun mukana tulee neljä eri väristä “kynää”, joiden nostaminen koloistaan aktivoi ohjelman käyttämään tiettyä väriä. Myös pyyhkiminen tapahtuu perinteistä sientä muistuttavalla muovi sienellä. Näin kokemattomallakaan opettajalla ei aika mene valikoista kumitustoiminnon etsimiseen vaan se löytyy aika luontevasta paikasta. Käytännöllinen toiminto ohjelmistossa oli myös näytönpäälle piirtämisen toteutus, joka aktivoituu mikäli Notebook-ohjelmisto ei ole päällä ja käyttäjä nostaa jonkin kynistä.

Vasteaika Smartilla ei ollut nopeimmasta päästä ja piirrettäessä jälki näytölle tulee tyypillisesti hieman perässä. Piirretty jälki on kuitenkin tarkka ja nopeita liikkeitä tehtäessä taululle tulee se mitä on haluttukin, vaikkakin aavistuksen sormen liikkeiden jälkeen. Laitteistoresurssien kulutukselta Smart oli melko maltillinen, mutta flash-objektien ja videontoiston yhteydessä toiminta hidastuu merkittävästi.

Ainoat tekniset ongelmat Smartin linux-ohjelmistossa aiheutuvat lähinnä huolettomasta tiedostojen oikeuspolitiikasta. Hämminkiä ne voivat aiheuttaa lähinnä monen käyttäjän järjestelmissä, jolloin asiattomat henkilöt voivat päästä tekemään ohjelmiston tiedostoille pahojaan. Tiedostojen oikeusongelmat olivat smartissa kuitenkin paljon vähäisempiä kuin kilpailijoilla. Tarkemmat kuvaukset Smartin ohjelmisto-ongelmista löytyvät artikkelin lopusta.

Normaalikäytössä suurempia, toistettavissa olevia ongelmia Smartin kanssa ei ilmennyt. Ainakin kerran taulu meni täysin jumitilaan, jonka jälkeen se ei enää tunnistanut mitään kosketusta. Myöskään näytön kalibrointi ei tämän jälkeen toiminut ja virtuaalinäppäimistöä ei enää saanut auki. Ongelmaa ei kuitenkaan saatu enää toistettua ja se korjautui koneen uudelleen käynnistyksen jälkeen. Varsinainen syy jäi siis arvoitukseksi, mutta on mahdollista että jumitus aiheutui jossain vaiheessa virtuaalinäppäimistöä käytettäessä.

Uutena ominaisuutena Notebook-ohjelmistoon oli tullut kauanodotettu käsialatunnustus. Toiminto ei kuitenkaan ollut vielä kovinkaan viimeistelty. Ongelmia ilmeni esimerkiksi suomenkielen sanojen tunnistuksessa. Ääkkösten tunnistamiseksi tuli kieleksi valita englannin sijaan esimerkiksi saksa, koska suomea ei käsialantunnistus suoraan tukenut. Lisäksi käsialantunnistuksessa oli ärsyttävä bugi, joka tekstiä tunnistettaessa heitti viimeisen kirjaimen aina eri riville. Esimerkiksi Prometheanissa tekstintunnistus toimi Notebookia luotettavammin.

Yleisarvio

+ Ohelman linux-tuki viety pitkälle ja ohjelman paketointi on viimeistelty
+ Voi käyttää sormella
+ Kahden näytön tuki toimii hyvin

- Käsialatunnistus on keskeneräinen
- Piirron latenssi on välillä suuri

Bugit

Seuraavassa on lueteltu Smart Boardin ohjelmiston teknisiä ongelmia ja muita bugeja:

1. Notebookin tekstitunnistustyökalu toimii huonosti suomenkielellä. Lisäksi viimeinen tunnistettu merkki menee aina seuraavalle riville.
2. Luo joitakin globaalisti kirjoitettavia tiedostoja ja hakemistoja. Tämä ei ole hyvä käytäntö monen käyttäjän ympäristössä, vaan pitäisi pyrkiä käyttämään käyttäjien omia kotihakemistoja näiden sijaan, tai globaaleja kirjoitussuojattuina. Tiedostot: /etc/xdg/SMART Technologies.conf, /etc/xdg/SMART Technologies/SMART Notebook.conf, /opt/SMART Technologies/common/data, /opt/SMART Technologies/common/data/.mp.1.1.dat, /opt/SMART Technologies/common/data/.vp.1.2.dat
3. Asennuspaketit luovat käynnistystiedostoja /usr/share/applications alle ilman että niitä on listattu mihinkään smart-* pakettiin kuuluviksi
4. Binääreissä ja hakemistoissa on välilyöntejä, tämä ei oikein sovi Unix-käytäntöihin

-Antti Sokero (Tekninen selvitys Juha Erkkilä ja Veli-Matti Lintu)

Testattavana meillä oli viisi eri laitetta jotka on listattuna tässä.

• Promethean Activboard ABV378S300 – Tarkempi raportti
• MimioTeach + usb hub – Tarkempi raportti
• Cleverboard 3 – Erillinen artikkeli julkaistaa hieman myöhemmin
• Cleverboard Dual – Erillinen artikkeli julkaistaa hieman myöhemmin
• Smart Board SB680 (70″) – Tarkempi raportti

Testitilana toiminut neuvotteluhuone

Laitteet valikoituivat toimittajan harkinnan mukaan ja eivät välttämättä ole uusimpia saatavilla olevia malleja. Saman valmistajan eri taulumalleissa käytetään usein pitkälti samoja tekniikoita, jolloin yhdellä laitteella saadaan jo kohtalaisen hyvä kuva malliston toimivuudesta. Siitä huolimatta emme kuitenkaan voi taata muiden, kuin testissä olleiden laitteiden toimivuutta.

Tuotteina linux-käytössä viimeistellyimpiä testatuista laitteista olivat Smart Board ja Promethean. Niissä linux-tuki oli viimeistellyin ja myös fyysiset laitteet antoivat vakuuttavan kuvan. Kummallekin laitteelle on tarjolla kohtalaisen hyvin paketeidut ohjelmistot, jotka tarjoavat samalla muita edistyneempiä ominaisuuksia. Dymon MimioTeach on myös hyvin kiinnostava tuttavuus. Se onkin liikkuvuutta vaativissa käyttötapauksissa omaa luokkaansa. MimioStudion linux-paketoinnin taso ja suomennoksen puute kuitenkin pudottavat kokonaismielikuvaa. Cleverboardien kanssa meillä oli useita ongelmia ja niissä suurin kompastuskivi on ohjelmiston linux-version keskeneräisyys.

Seuraavaan taulukkoon on koottu kattavampi läpileikkaus testatuista ominaisuuksista eri laitteilla. Lisäksi kukin laite on arvosteltu vielä erikseen omissa artikkeleissa.

MimioTeach -vastaanotin

Laitteiden ominaisuuksia tarkasteltiin perusominaisuuksien osalta. Huomioitavaa on, että havainnot eivät välttämättä päde laitevalmistajan kaikkiin malleihin, vaan ovat ensisijaisesti sidottu testilaitteisiin. Yksiselitteisesti parasta laitetta joukosta on vaikea nimittää, koska jokaisen erityispiirteet tekevät niistä paremmin soveltuvia käyttäjien mieltymyksen mukaan. Linux-tueltaan paras laite tällä hetkellä lienee kuitenkin Smart Board, jonka kanssa ei tarvinnut juurikaan säätää missään vaiheessa. Keskitettyjä palvelinasennuksia varten jokaisessa ohjelmistossa olisi kehitystarpeena lisenssitiedoston keskitetyn hallinnan mahdollistaminen. Nykyisellään lisenssejä voinee hallita tonkimalla ja tutkimalla ohjelman käytöstä, mutta tähän olisi suotavaa olla tarjolla selkeä tapa. LTSP -järjestelmät ovat kuitenkin maailmanlaajuisesti yleistymässä koulukäytössä.

Firmware -päivitys laitteisiin tehtiin testatessa ainoastaan pakottavassa tarpeessa, eli käytännössä vain Mimion kanssa joka vaati sen toimiakseen. Lisäksi Smart Board ehdotti päivitystä, mutta tätä ei tehty. Suuria eroja ohjelmistojen resurssien kulutuksessa ei käytönaikaisesti havaittu. Yhteisenä ominaisuutena jokaisessa oli, että video- tai flash-elementtejä käytettäessä kuormitus saattoi äkillisesti kasvaa merkittävästi. Normaalikäytössä laitteistotuki ei sinällään aiheuttanut muistinkulutuksen tai muun suorituskyvyn kannalta ongelmia.

Kosketuksen tunnistuksen vasteaika ja herkkyys aiheuttivat ehkä suurimpia laitteiden välisiä suoria eroja. Vasteajalla tässä tapauksessa tarkoitetaan sitä latenssia eli viivettä, joka taululle piirrettäessä ilmenee. Eli yksinkertaisesti sitä tuleeko piirtojälki sormen tai kynän perässä. Pienin viive laitteista oli Mimiossa, jolla piirrettäessä tulee lähes illuusio oikean tussin käytössä. Edes nopeassa liikkeessä piirtojälki ei jäänyt kynän jälkeen. Herkkyydellä taas käsitetään sitä, kuinka herkästi laite kosketuksen tulkitsee kosketukseksi. Esimerkiksi Prometheanin kanssa järjestäen kaikki taulua kokeilleet valittelivat, että kynää pitää käyttää hyvin keskittyneesti, jotta piirtojäljestä tulisi yhtenäinen.

Prometheanissa oli kuitenkin ainoana laitteessa mahdollisuus liikuttaa hiirenkursoria ilman, että samalla simuloitaisiin hiiren ykköspainikkeen painallusta. Tämä onnistui liikuttamalla kynää muutaman millin taulun etupuolella. Vasta kosketus tulkittiin hiiren painallukseksi. Muissa laitteissa kosketus tulkittiin sijainnin siirtämisen lisäksi hiiren painallukseksi.

Seuraavassa taulukossa on tarkasteltu muutamia laitteiden ohjelmistojen yleispiireitä. Mielikuvaan Cleverboardin Lynx 4.0 ohjelmistosta on osin saattanut vaikuttaa hankaluudet laitteiden toimimiseksi saattamisen kanssa.

Ohjelmistojen perusominaisuudet

Ohjelmistoista selvitettiin lähinnä niiden perusominaisuudet ja kokeiltiin perustoiminnallisuutta. Ohjelmistojen pedagogisen materiaalin tarjontaan, tuki- tai yhteisöpalveluihin ei kiinnitetty huomiota. Useimmista ohjelmistoista löytyivät periaatteessa samat perustoiminnot ja ne toteuttuvat samantyyppistä toiminta-ajatusta. Jokaisessa ohjelmassa oli mahdollista tehdä esitysgrafiikka ohjelmille (powerpoint, openoffice) tyypillisiä sivuja, joissa oli eri sisällöt. Tehtyjä sivuja voidaan sitten esittää esimerkiksi kokoruututilassa sivukerrallaan. Ohjelmat olivat siten tavallaan esitysgrafiikkaohjelman ja piirto-ohjelman risteytyksiä.

Esimerkkinä perusominaisuuksista toimivat myös ns. verho ja valonheitin -toiminnot. Niiden avulla käyttäjä voi peittää tai näyttää vai rajattuja osia materiaalista.

Jokainen ohjelmistoista on suljettua lähdekoodia, joten ohjelmistojen ongelmista on käytännössä yksin vastuussa valmistaja. Riskinä ohjelmistojen kanssa on etenkin linux-ympäristössä, että jos ohjelmiston kehitys päätettäisiin lopettaa, jäisi asiakkaalle pahimmassa tapauksessa nurkkiin isot kasat toimimatonta romurautaa. Käyttöjärjestelmät kehittyvät kuitenkin nopeasti ja mikäli laitteiston ajuri on tehty huonosti, voi tuki laitteelle loppua hyvinkin nopeasti.

-Antti Sokero

Oma yleisfiilikseni laitteista on kohtalaisen positiivinen. Vaikuttaa siltä, että ennestään tuttujen tuotteiden ohjelmistot ovat harpanneet eteenpäin ja samalla mukaan on tullut myös uusia haastajia.

Hauskinta eri tuotteiden välillä on se, kuinka monella eri tavalla kosketuksen tunnistaminen on voitu toteuttaa. Perinteinen Smartin SB680 -malli luottaa resistiiviseen muovikalvoon, joka tunnistaa kosketuksen paikan. Promethean ActivBoard taas hyödyntää omaa erikoiskynäänsä vuorovaikutuksen välittämisessä.

Erityisen hauska tuttavuus on ollut myös MimioTeach laite, jolla voi muuttaa käytännössä minkä tahansa tasaisen pinnan (käytännössä tussitaulun) kosketusnäytöksi. Mimiota käytetään myös kynällä, jonka liikkeet välittyvät laitteelle kynän pitämän pienen äänen perusteella. CleverBoard3 käyttää Mimion tapaan samaa ideaa ja laitteet ovat todennäköisesti läheisiä sukulaisia. CleverBoard Dual on sen sijaan käytettävissä sormella ja tunnistaa liikkeet ilmeisesti jonkinlaisella valontunnistuksella.

Laitteista kumpaakaan CleverBoardia emme ole käytännössä vielä saaneet lainkaan saaneet testattua. Tutustumme näihin laitteisiin myöhemmin, mikäli ne esimerkiksi uudemman Lynxin version myötä lähtisivät toimimaan.

Seuraavaksi kokoamme muistiinpanomme selkeään muotoon, teemme kirjalliset arviot tuotteiden linux-yhteensopivuudesta ja keräämään havaintomme laitteiden kehittäjille kehitysehdotuksina. Tällä hetkellä näyttää sikäli hyvälle, että tulevaisuudessa suurin osa laitteista tulee toimimaan Opinsysin systeemissä plug-and-play periaatteella.

-Antti Sokero

En ota tässä kantaa erilaisten toteutustapojen tietoturvakysymyksiin tai eri valmistajien laitteiden vertailuun, vaan keskityn konkreettisiin ongelmiin, jotka ovat haitanneet opetusta kouluilla.

Tukiasemien sijoittelu – Rakennuksessa on useampia tukiasemia, jotka kattavat koko tilan, mutta pääkäyttöpaikkaan, jossa on yhdessä luokkatilassa kymmeniä kannettavia, ei yksikään tukiasema kuulunut hyvin. Tämä aiheutti jatkuvaa hyppimistä tukiasemalta toiselle huonossa kuuluvuudessa. Nopeudet tippuivat myös niin alas, että yhden koneen suuri tiedostosiirto tukki yhden tukiaseman kokonaan. Kannettavilla oli päällä automaattinen päivitysten haku, jolloin verkko käytännössä romahti kokonaan koneita käynnistettäessä, kun päivityspaketit olivat isoja.

Kanavien päällekkäisyys – Useita tukiasemia samalla kanavalla näkyy aina silloin tällöin. Tällainen asetus tarvitaan tilanteessa, jossa yksi tukiasema lähettää edelleen seuraavalle verkon liikennettä, mutta jos jokaisella tukiasemalla on lankaverkon yhteys, saman kanavan käyttö usealla tukiasemalla hidastaa verkkoa.

Rikkinäisiä tukiasemia – Vastaan on tullut myös rikkinäisiä tukiasemia, jotka hävisivät kokonaan verkosta, kun liikennettä tuli paljon. Yksittäiset tukiasemat olivat toimineet asennettaessa täysin ongelmitta ja palvelleet jo vuosia, mutta jossain vaiheessa ne olivat vain hajonneet ja alkaneet käyttäytyä oudosti. Vika paljastui, kun käyttäjät latasivat isoja sähköpostin liitetiedostoja. Koulun ulkoinen nettiyhteys oli nopeampi kuin 802.11g-verkon siirtokyky ja jo yhden ison tiedoston siirto kaatoi tukiaseman. Kaatuminen näkyi niin, että tukiasema ei vastannut enää mihinkään, eikä se lähettänyt enää myöskään beacon-viestejä, jolloin laitteet vaihtoivat toiselle tukiasemalle, joka kuului juuri ja juuri. Yhteydet tähän toiseen tukiasemaan olivat hitaita ja katkesivat satunnaisesti huonon kuuluvuuden takia, jolloin yhteyksiin tuli jälleen lisää katkoksia.

Piilotetut verkot – Piilotetut verkot aiheuttavat harmaita hiuksia ympäristöissä, joissa kirjautuminen kannettaville tapahtuu langattoman verkon kautta. Tällöin langattoman verkon tulee olla ylhäällä ennen kuin kirjautuminen onnistuu. Piilotettuun verkkoon liittyminen on kuitenkin monesti hitaampaa ja epävarmempaa kuin näkyvään verkkoon liittyminen, joten kirjautuminen ei onnistu heti koneen käynnistyttyä. Lisäksi piilotettuun verkkoon automaattisesti liittyminen aiheuttaa runsaasti turhaa huutelua tukiasemille, jos kannettava viedään pois koulun verkon ulottuvilta. Koska kone ei tiedä, mikä tukiasema palvelee haluttua verkkoa, se joutuu kyselemään verkkoa jatkuvasti.

IP-alueen rajallisuus – moni langaton verkko tehdään aluksi käyttäen pientä DHCP-osoitealuetta, mutta laitteiden määrän kasvaessa alkuperäinen alue käy helposti pieneksi. Jos DHCP-palvelin jakaa osoitteet pitkäksi aikaa, varattu osoitealue kasvaa vielä suuremmaksi; vaikka laitteita ei olisi kerralla verkossa kovin montaa, päivän aikana verkossa käyviä kannettavia ja älypuhelimia on moninkertainen määrä. Käyttäjille tämä näkyy niin, ettei kone saa DHCP-palvelimelta osoitetta, jolloin langatonta verkkoa ei voi käyttää. DHCP-palvelimen jakamien osoitteiden voimassaoloaika kannattaakin laittaa tarpeeksi lyhyeksi ja mitoittaa koko verkon osoitealueen koko riittävän isoksi, etteivät osoitteet pääse loppumaan kesken, vaikka laitemäärä kasvaisi runsaastikin.

Salaisen avaimen kirjoitusasu – Viimeisempänä vielä käytettävyyteen vaikuttavana asiana on tullut vastaan salatun verkon salausavain, jossa oli merkkejä, joita en onnistunut näppäimistöltä tuottamaan. Samoin osa kirjaimista ja numeroista on niin lähellä toisiaan tulostettuna, että käyttäjillä voi olla vaikeuksia syöttää niitä omiin laitteisiinsa.

Veli-Matti Lintu

Cleverboardin Lynx 4 -ohjelmiston asennusohjelma on joukon eksoottisin. Ohjelma toimitetaan ns. binääritiedostona, jossa asennusohjelma on sisäänrakennettuna asennuspakettiin. Ratkaisu muistuttaa Windowsille tyypillisiä exe-tiedostoon pakattuja asennusohjelmia, joissa käyttäjä käynnistää asennusohjelman ja naksuttelee hiirellä läpi asennusprosessin.

Kyseisen tavan etuina voi olla lähinnä tuttuus Windows-käyttäjille, mutta teknisestä näkökulmasta se on hankala ja rajoittunut. Ongelmia tästä aiheutuu asennettaessa ohjelmaa ilman graafistakäyttöliittymää tai päivitettäessä ohjelmaa. Lisäksi asennuspaketin varsinaista sisältöä ei suoraan pysty helposti tutkimaan tai selvittämään mitä se käytännössä koneelle tekee.

Lynx 4:stä oli valmistajan sivuilla tarjolla käytännössä kaksi versiota. Pienemmässä paketissa on vain kaikki välttämätön ja toisessa, lähes 1 Gt:n paketissa on mukana resurssipaketti, joka pitää sisällään esim. kuvia ja videoita. Pakettien asentaminen ei kutenkaan eroa toisistaan merkittävästi.

Asentaminen aloitettiin hakemalla asennuspaketti osoitteesta http://upgrade.iwbsupport.com/. Paketin noutamisen jälkeen tiedostolle annettiin suoritusoikeus ja asentaminen aloitettiin komentoriviä käyttäen, suorittamalla ohjelma järjestelmänvalvojan oikeuksin.

sudo ./Lynx-4.0-linux-installer.bin

Tämä käynnisti asennusohjelman, joka aukaisi näytölle asennusvelhon omaan ikkunaan. Asennusvelho kysyi prosessin aikana käyttäjän kieltä, ohjelmiston asennuspaikkaa sekä hyväksyntää ohjelmiston lisenssille. Tämän jälkeen ohjelman asennus koneelle alkoi.

Asennuksen lopuksi näytölle avautui virheilmoitus:

"Error: Error running chmod 777 ~/Desktop/Lynx.desktop :
chmod: tiedostoa /home/opinsys/Desktop/Lynx.desktop ei voi käsitellä:
Tiedostoa tai hakemistoa ei ole.

Virheilmoitus johtuu siitä, että asennusohjelma haluaisi tehdä käyttäjän työpöydälle käynnistyskuvakkeen. Ongelmaksi kuitenkin koituu, että Lynx olettaa työpöydän olevan englanninkielinen. Desktop -kansion sijasta tiedosto pitäisi luoda Työpöytä -nimiseen kansioon. Samalla asennusohjelma antaisi kaikille käyttäjille suoritusoikeudet käynnistimeen, mutta koska tiedostoa ei sijainnista löydy tätä ei voitu tehdä.

Edellisestä virheilmoituksesta seuraa luonnollisesti, että ohjelma ei asennuksen jälkeen käynnisty. Tilanteen voi hätätilanteessa paikata esim. seuraavasti:

sudo chown opinsys: Lynx.desktop

Tämän jälkeen ohjelman saa käynnistettyä kuvakkeesta ja näytölle aukeaa rekisteröintiruutu. Tietojen täyttämisen jälkeen tulee jälleen seuraava herjaus, että ohjelma pitäisi käynnistää järjestelmänvalvojan oikeuksin, jotta lisenssitieto voitaisiin tallentaa. Tämähän ei ratkaisuna toimi esimerkiksi jaetussa käytössä olevan koneen kanssa, vaan aiheuttaa varmasti ongelmia.

Cleverin asennuksessa on siten muutamia perustason ongelmia, jotka ensijaisesti koskevat oikeuksien hallintaa. Nykyisellään sen asentaminen on hankalaa ja ohjelmisto ei ole asennuksen jälkeen käyttökelpoinen. Uusia ongelmia ohjelmistolle on varmasti tiedossa, mikäli sitä asennetaan keskitettyyn ympäristöön yksittäisen Linux-koneen sijasta, mutta palataan näihin myöhemmin.

Lynx 4:n asennus videona:

-Antti Sokero

MimioStudion asennus aloitettiin hakemalla ohjelmiston asennuspaketti Dymon verkkosivuilta osoitteesta http://www.mimio.dymo.com/Products/MimioStudio-Software.aspx. MimioStudiosta tarjolla oli kaksi eri kieliversiota sisältävää pakettia Ubuntulle, OpenSuselle ja Fedoralle. Testiasennuksessa käytettiin Ubuntun monikielistä deb-asennuspakettia.

Asennuspaketin lataamisen jälkeen ohjelma asennettiin komennolla:

sudo dpkg -i mimio-studio_7.11-2_i386.deb

Asennus tyssäsi heti alkuunsa, koska ohjelmisto tarvitsee riippuvuutena libfakekey0 -kirjaston. Asennusta jatkettiin komennolla:

sudo apt-get install -f

Näin saatiin tarvittavat riippuvuudet ja samalla ohjelman asennus jatkui loppuun asti. Asennuksen aikana näytölle avautui graafinen palkki asennuksen edistymisestä, mutta käyttäjältä ei interaktiota tarvittu. Ohjelmaa kokeiltiin asentaa myös ilman graafista käyttöliittymää ja asennus onnistui myös siten ok.

Asennuksen jälkeen ohjelma ilmestyi Ubuntun ohjelmavalikkoon. Ohjelma ei kuitenkaan yrityksistä huolimatta käynnistynyt. Myöskään komentoriviltä käynnistettynä ohjelma ei käynnistynyt tai antanut kunnon virheilmoitusta. Ongelman aiheuttajaksi osoittautui asennusohjelman käyttäjän kotikansioon luoma .mimio -asetuskansio, johon hänellä ei ole oikeuksia.

Kyseinen ongelma aiheuttaisi peruskäyttäjällä suurta hämmennystä ja syytä toimimattomuuteen voi olla vaikea keksiä. Ongelman saa kuitenkin ratkaistua muuttamalla .mimio -kansion käyttäjän omistukseen.

sudo chown opinsys: .mimio

Tämän jälkeen ohjelma käynnistyi.

MimioStudion asennus videona

-Antti Sokero