Kemin kouluissa päätettiin vaihtaa opetuskäytössä olevat tietokoneet linux-käyttöjärjestelmään. Haastattelin sivistyspalvelukeskuksen mikrotukihenkilöä Antti Turusta, joka raottaa syitä linuxin valinnan taustalla.

Antti, miksi te Kemissä linuxin valitsitte? Sehän on vielä aika marginaalijärjestelmä kotikoneissa?

Antti Turunen:

Kemissä Linuxia on testattu ja käytetty pienimuotoisesti noin 10 koneen LTSP-verkossa jo vuodesta 2005 alkaen. Tästä kokeilusta saatujen hyvien kokemuksien perusteella vuonna 2009 ryhdyttiin miettimään, että voisiko tässä olla ratkaisu vanhenevien tietokoneiden pelastajaksi. Kustannuksia pitää yrittää leikata ja uusiin koneisiin ei ole varaa satsata siinä määrin kuin laitekanta vaatisi, joten Linux ts. LTSP-järjestelmä oli varteenotettava vaihtoehto. Keväällä 2009 yksi kouluista muutettiin koko oppilasverkon osalta meidän omalla ylläpidolla LTSP-järjestelmän piiriin. Se on sitä vielä tälläkin hetkellä vuoden 2010 loppuun, jonka jälkeen ylläpito siirtyy Opinsysille. Lisäksi opetuksessa käytetään avoimia ohjelmia. Tällä ratkaisulla varmistamme, että emme velvoita vanhempia hankkimaan kotiin kalliita ohjelmistoja, jotta oppilaat voivat harjoitella myös kotona tietotekniikan taitoja.

Linuxiin siirtyminen tapahtuu ilmeisesti muutamassa vaiheessa? Kerrotko hieman tarkemmin aikataulustanne.

Antti Turunen:

Linuxiin siirtyminen tosiaan tapahtuu neljässä vaiheessa. Toukokuussa 2009 siirtyi meidän omalla ylläpidolla yksi koulu pilottikokeiluun. Vuotta myöhemmin toukokussaa siirtyivät kolme koulua (Karihaaran koulu, Kivikon koulun Koivuharjun yksikkö sekä Hepolan koulu) Opinsysin ylläpitämään linux-järjestelmään.  Lukio puolestaan liittyi samaan järjestelmään elokuussa 2010 ja vuodenvaihteessa siirtyvät loputkin kouluista Opinsysin linux-järjestelmään. Tämä siirtyminen tehtiin näin sen vuoksi, että kolme ensimmäistä koulua olivat tietoteknisten laitteistojen osalta huonoimmassa kunnossa ja niihin haluttiin saada pikaisesti apua. Muiden koulujen osalta tilanne on kohtuullinen tai hyvä, joten niiden siirtyminen haluttiin ajoittaa myöhempään vaiheeseen.

Ensimmäiset koulut ovat siis jo linux-päätteet saaneet. Minkälaisia ovat kokemukset tähän mennessä?

Antti Turunen:

Ensimmäisissä kouluissa linux-järjestelmät ovat todella jo olleet käytössä ja palautteet ovat olleet positiivisia. Muutamassa paikassa kommentit ovat olleet jopa todella yllättyneitä, kuinka nopeita koneet voivatkaan olla. Käynnistyminen on todella nopeaa ja käytettävyys entiseen verrattuna aivan kuin uudella koneella työskentelisi. Kuten aina, myös negatiivista palautetta tulee. Esimerkiksi Opit-ympäristössä ei kaikki harjoitustehtävät toimikkaan, kun ne on toteutettu Shockwave-tekniikalla. Mutta vaihtoehtoisia ratkaisuita näihinkin löytyy, joten loppujen lopuksi kyseessä ei ole mikään niin valtavan suuri ongelma. Muutos siihen, että jokaisella oppilaalla ja opettajalla on henkilökohtainen käyttäjätunnus on lisännyt mielestäni tietoturvallisuutta todella paljon ja olipa opettaja tai oppilas millä tahansa koneella työskentelemässä, niin aina löytyy omat tiedostot työpöydältä tai kansioista.

Minkä kokoinen järjestelmästä lopulta tulee? Kuinka paljon on linux-päätteitä ja -käyttäjiä?

Antti Turunen:

Kun kaikki koulut on saatu liitettyä järjestelmään, niin laitemäärä tulee olemaan noin 500 päätettä. Käyttäjiä järjestelmässä on tämän jälkeen noin 3300.

Saako teidän ratkaisuun kiinnostuneet tulla tutustumaan?

Antti Turunen:

Saa tulla tutustumaan. Esittelemme mielellämme käytössä olevan järjestelmän.

Kiitokset haastattelusta Antille!

Eero Nukari

Näistä viimeisestä, koulujen tietotekniikasta, on uutisoitu myös pitkin kesää ja valitettavan usein uutisoinnin aiheena on ollut taitojen puute tai jonkin asian laiminlyönti. Yksi tutkimus sanoo, ettei tietoturva ole kohdillaan, toinen kertoo, etteivät opettajat osaa käyttää tietotekniikkaa ja kolmas paljastaa, etteivät oppilaat osaa käyttää edes Googlea, vaikka roikkuvatkin netissä kaiket päivät.

Lisäksi tänä kesänä Facebookin yksityisyyteen ja tietoturvaan liittyvät ongelmat ovat olleet yksi verkkojulkaisujen kestoaiheista tekniikan saralla. Milloin kaikki tiedot ovat kenen tahansa luettavissa ja milloin taas uusi mato on uhkaamassa napin takana. Yhdysvalloissa Facebookia vihataan yhtä paljon kuin perinteisiä inhokkeja, lentoyhtiöitä ja kaapelitelevisioyhtiöitä, mutta viha-rakkaus-suhde näyttää vielä toistaiseksi jatkuvan. Suomessa tämä on ajanut myös entisen koulujen verkkoyhteyden tukkijan, IRC-Gallerian, jyrkkään alamäkeen.

Kaikki tämä on johtanut keskusteluun yksityisyyden käsitteen muuttumisesta. Toiset sanovat, ettei sitä enää ole ja toiset pitävät siitä kiinni viimeiseen saakka. Ihan kaikkia hölmöilyjä ei kuitenkaan kannattane kertoa julkisesti, ettei Googlen toimitusjohtajan ideasta tule totta. Hän kertoi viime viikolla haastattelussa (WSJ), että teinien pitäisi valmistautua vaihtamaan nimensä tullessaan täysi-ikäisiksi, jotta hakukoneisiin tallentuneet hölmöydet eivät seuraisi heitä aikuisiällä.

Pikaisesti ajateltuna kaikki tämä kuulostaa varsin lohduttomalta, mutta suuri osa otsikoista taitaa mennä sensaatiohakuisuuden piikkiin. Järkevä käytös ja ohjelmistojen ja verkkojen ylläpito ovat kuitenkin tarpeen, jotta kauhukuvista ei tule edes osittain totta. Lisää opastusta kuitenkin tarvittaneen, jotta opettajat ja oppilaat osaisivat käyttää niin uusia verkkopalveluita kuin myös perinteisempiä toimisto-ohjelmistoja tehokkaasti. Välineiden tullessa tutummaksi niistä osataan ottaa yhä enemmän irti ja keksiä niille aivan uusia käyttötapoja.

Uudessa ja nopeasti muuttuvassa ympäristössä opittavaa ja kehitettävää on kuitenkin paljon. Opinsysin asiakkaita on mukana monenlaisissa kehittämishankkeissa ja olemme päässeet näkemään, miten innostus ja yksinkertainen idea voivat saada aikaan suuria. Vuosien varrella olen henkilökohtaisesti nähnyt monta loistavaa ja yksinkertaista käytäntöä, mm. blogien käytöstä koulun ja kodin viestinnästä. Tänä vuonna Opetushallituksen tukemissa hankkeissa kehitetään oppimisympäristöjä.

Propellipäille riittää siis vielä töitä, mutta kaikkien ei tarvitse tietää kaikkea tietotekniikasta. Vaikka siitä ei ole apua kaikkeen, niin opetus kuin vapaa-aikakin olisivat varmasti nykyisin kovin erilaisia ilman tietotekniikkaa.

Hyvää kouluvuotta kaikille tasapuolisesti!

Veli-Matti Lintu

P.S. Hyvistä oivalluksista kannattaa kertoa myös kaverille!

“Kuukauden web-sovellus opetukseen” -sarja saa jatkoa pienen kesätauon jälkeen. Nyt elokuussa

Perinteisesti kouluissa on toimisto-ohjelmiston virkaa hoitanut joku Microsoftin Officen versioista tai avoimeen lähdekoodiin perustuva OpenOffice. Viime vuosien aikana kyseiset ohjelmistot ovat saaneet kilpailijoita selainkäyttöisistä toimisto-ohjelmista, erityisesti Google Docsista. Oikeastaan on väärin puhua kilpailusta, sillä niin suuresta erosta perinteisen ja selainkäytön välillä puhutaan.

Google Docksista löytyy samat pääsovellukset kuin muistakin toimisto-ohjelmista: tekstinkäsittely, taulukkolaskenta sekä esitysten teko. Dokumenttien muokkaamiseen ei kuitenkaan kaikkein yksityiskohtaisimpia ominaisuuksia ole otettu mukaan. Joku voi pitää tätä puutteena, tavallinen peruskäyttäjä jopa etuna.

Verkkopohjaisuus antaa toisaalta mahdollisuuden täysin uusille ominaisuuksille, jotka mielestäni ovat juuri opetuskäytössä Google Docsin etuna. Näistä oleellisimpia ovat ryhmätyöskentely ja tiedostojen jakaminen. Dokumenttien editoiminen yhtä aikaa eri koneilta onkin Googlen palvelussa mahdollista. Samaa dokumenttia muokkaavat käyttäjät voivat myös chättäillä työn lomassa. Dokumentin jakamisessa voidaan unohtaa perinteinen sähköpostin liitteenä jakelu. Jokainen dokumentti saa oman web-osoitteen, johon oikeudet saaneet henkilöt pääsevät käsiksi.

Otetaanpa esimerkki, miten Googlen Docsia voisi hyödyntää perusopetuksessa:

1. Minttu ja Ville tekevät uskonnon ryhmätyötä. Minttu luo Google Docsiin asiakirjan valitsemastaan aiheesta ja antaa Villelle oikeuden muokata kyseistä dokumenttia.
2. Molemmat muokkaavat asiakirjaa omilta koneiltaan. Kun työ alkaa edistyä, Minttu antaa myös opettajalle oikeuden dokumenttiin. Opettaja jättää omat kommenttinsa työstä.
3. Minttu ja Ville viimeistelevät kommenttien pohjalta työnsä ja julkaisevat sen Google Docsin kautta verkossa. Asiakirja saa oman www-osoitteen.
4. Opettaja kokoaa kaikkien ryhmätöiden linkit yhteen dokumenttiin, josta Minttu ja Ville pääsevät katsomaan myös muiden ryhmien esitykset.
5. Ville on ylpeä ryhmätyöstään ja jakaa linkin myös isälleen. Isä pääsee töidensä tauolla katsomaan poikansa koulutyötä yhdellä hiiren klikkauksella.

Myös alla oleva Googlen propagandavideo kuvaa hyvin ryhmätyöskentelyn edistyksellisyyttä sekä sähköpostilla tiedostojen jakamisessa ollutta problematiikkaa.

Miten koulu sitten saa Google Docsin käyttöönsä? Googlella on oma juuri kouluille tarkoitettu palvelupaketti (ilman mainoksia!), johon kuuluu myös sähköposti, kalenteri yms. Käyttäjien tunnistautuminen on mahdollista integroida samoihin tunnuksiin, joilla käyttäjät kirjautuvat koulun tietokoneille.

Google ei ole suinkaan ainut taho, joka tarjoaa selainpohajaista toimisto-ohjelmistoa. Tällä hetkellä esimerkiksi Zoho on vastaavan tyyppisellä tuotteella mukana kisassa. Myös Microsoft on herännyt ja aikoo julkaista Office 2010 versiosta oman Office Web Apps -version syksyn aikana.

Eero Nukari

Jaatko yhä esityksesi sähköpostin liitetiedostoina oppilaille tai kolleegoille? Kätevämpää on laittaa ne jakoon suoraan nettiin, esimerkiksi SlideShare palveluun.

SlideShareen voi ladata mm. “powerpointit” ja pdf-tiedostot. Voit itse valita, onko esityksesi jaettu vain rajatulle käyttäjäryhmälle vai kaikille avoimesti. Esitysten katselijat pääsevät näkemään esitykset suoraan selaimessa tai he voivat halutessaan ladata esityksen itselleen, jos se on tekijän puolelta sallittu.

Esitykset on helppo linkittää muihin sosiaalisen median palveluihin, esimerkiksi osaksi blogia (katso alla oleva “Rehtori rakastui pingviiniin” esitykseni) tai Twitteriä. SlideShare on toki myös itsessään sosiaalinen palvelu – käyttäjät voivat mm. lisätä ystäviä itselleen ja kommentoida muiden esityksiä.

Helppoa, hyödyllistä ja maksutonta.

Eero Nukari

Myös Opinsys oli mukana tapahtumassa oppimassa uutta. Kauniaisten suomenkielisen koulutoimen opetustietotekniikka toimii Opinsysin ylläpitämänä ja se käsittää luokkahuoneissa olevat kiinteät koneet, oppilaiden käytössä olevat minikannettavat ja opettajien henkilökohtaiset kannettavat. Yhteensä tietokoneita on lähes 600. Kasavuoren koulussa on lisäksi käytössä lukuisia verkkokäyttöisiä sovelluksia, jotka on integroitu osaksi kokonaisjärjestelmää. Näistä ovat esimerkkejä Moodle, wiki, videopalvelu ja Google Apps, jotka kaikki toimivat samoilla käyttäjätunnuksilla ja joiden avulla oppilaat voivat tehdä reaaliaikaista yhteistyötä ja kaikki palvelut toimivat myös kotoa verkon kautta.

Päivän aikana käsiteltiin tieto- ja viestintätekniikan muutosta itse opetukseen ja muutokseen, joka odottaa nykyisten koululaisten siirtyessä työelämään. Vanhat oppimiskäsitykset kaipaavat tuulettamista ja kouluissa käytetään nyt arkipäivässä mm. videoita osana oppimista. Uusi tekniikka mahdollistaa monta asiaa, mutta kuitenkaan se ei voi korvata osaamista ja opettajaa. Sosiaalisen median palvelut vaativat uusia medialukutaitoja, mutta myös muuta osaamista vaaditaan. Esim. taito käyttää sosiaalisen median alustoja ei välttämättä tarkoita, että tekstinkäsittelyohjelman käyttö olisi sujuvaa.

Yhteenvetona voisi sanoa, että paljon on tehtävää, mutta paljon on jo tekeillä. Oppilailta voi myös oppia paljon koulun kehittämisestä – kiitos Kasavuoren oppilaille!

Lisää tietoa kärkikouluhankkeesta löytyy Unelmakoulun sivuilta:
http://kasavuori.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=63&Itemid=82

Unelmakoulu Facebookissa: http://www.facebook.com/group.php?gid=8109371155

Kuvia koululta ja itse päivästä.

Kauniaisten Kasavuoren koulun rehtori Riitta Rekiranta aloitti päivän.

Viestintäministeri Suvi Lindén

Opetusneuvos Kaisa Vähähyyppä

Kasavuoressa koulun tiedotusta hoidetaan info-näyttöjen avulla, joissa näytetään ajankohtaista mm. ruokalistat, kurssitiedostusta ja tietoa vapaa-ajan toimista. Kuvassa ruokalan vieressä oleva näyttö.

ATK-luokan verkko-pc-koneita

Oppilaat käyttävät minikannettavia oppitunneilla harjoitustehtävien tekemiseen.

Pieniä verkosta käynnistyiä kevytpäätteitä

Käytössä on myös kierrätyskoneita, joista on poistettu äänekkäät kiintolevyt ja muutettu ne käynnistymään verkosta kevytpäätteiden tavoin.

Veli-Matti Lintu

Kortepohjan koululla on ollut käytössä Opinsysin toimittama linux-pääteratkaisu (LTSP) vuodesta 2006 lähtien. Vuonna 2008 järjestelmää alkoivat hyödyntämään myös Kilpisen ja Viitaniemen koulut.

Linux-hankkeesta vastaava Risto Rönnberg julkaisi viime viikolla raportin koulujen linux-kokemuksista. Raportissa on verrattu kattavasti sekä linux-ratkaisun ominaisuuksia että kulutasoa kaupungin tarjoamaan Windows-työasemaratkaisuun. Suosittelen raporttiin tutustumista kaikille koulujen tietotekniikkaratkaisuista kiinnostuneille.

Eero Nukari

Kortepohjan koululla on jo neljän vuoden kokemus linuxin käytöstä. Nyt arvokkaita kokemuksia jakaa koulun rehtori Risto Rönnberg. Tarkemmat tiedot webinaarista löytyvät EduCOSS -blogista. Myös Opinsysiltä olemme kuulolla.

Eero Nukari

Sumo Paint on verkossa toimiva kuvakäsittely- ja piirto-ohjelma. Sumo Paintia pääsee käyttämään jo muutamassa sekunnissa www.sumopaint.com -osoitteessa. Ohjelmaa ei siis tarvitse ladata tai asentaa – se toimii suoraan selaimen kautta. Sumo Paintilla tehdyt kuvat voi joko julkaista verkossa tai tallentaa omalle koneelle.

Sumo Paintin ominaisuuksia ja helpoutta on kehuttu vuolaasti eri julkaisuissa. Ominaisuuksilta sitä on verrattu Adoben Photoshop:iin, josta muuten on myös julkaistu rajallisilla ominaisuuksilla toimiva verkkoversio.

Koulun kannalta Sumo Paintin hyvänä puolena voidaan pitää sen saatavuttaa – sovellusta voi kuka tahansa käyttää mistä tahansa verkossa olevasta koneesta. Ja maksutta. Oppilaan kannalta houkutus piraattiohjelmien lataamiseen kotikäyttöä varten täten poistuu ja koulu säästä lisenssikuluja. Suosittelen kokeilemaan.

Eero Nukari

ps. Piirsin yllä olevan, firmamme väriteemoja mukailevan “taideteoksen” noin puolen tunnin Sumo Paint kokemuksella – helppoa, mutta hyvin koukuttavaa, jopa kaltaiselleni kuvankäsittelynoviisille.

Kaiken tämän keskellä harva tuskin miettii, mitä salasanoilla oikein tehdään ja mihin kaikkeen ne vaikuttavat. Kouluilla on kuitenkin erilaisissa järjestelmissä paljon sellaista oppilaisiin liittyvää tietoa, jonka levittäminen ei ole suotavaa. Kun osa järjestelmistä on koulun tai kaupungin ylläpitämiä ja osa on ulkoistettu, soppa on äkkiä valmis – erimuotoisia tunnuksia ja hankalia osoitteita, vanhojen käyttäjien tunnukset jäävät auki ja kaiken keskellä käyttäjät eivät muista salasanojaan tai asettavat ne tietoturvamielessä liian helpoiksi. Miettimällä tunnusten ja salasanojen käyttöä voidaan myös helpottaa käyttäjien elämää merkittävästi ja samaan aikaan parantaa tietoturvaa.

Seuraavassa on kuvattuna biologian opettaja Saaran kuvitteellisen aamupäivän tietokoneen käyttöä:

Jokainen järjestelmä vaatii oman käyttäjätunnuksen ja salasanan syöttämistä, mikä tarkoittaa tietojen kirjoittamista erilaisiin kirjautumisruutuihin kymmeniä kertoja päivässä. Jos koululla on käytössä järjestelmä, jossa selain muistaa erilaiset tunnukset ja salasanat, tuo se vähän lohtua kiireiselle opettajalle; ainoat päivän aikana tarvittavat tiedot ovat työpöydälle kirjautumiseen tarvittava tunnus ja salasana. Norsunmuistia tarvitaan kuitenkin heti, kun eteen sattuu kone, jolla ei olekaan tallennettuna salasanaa. Kotikäyttö voi jäädä myös väliin, jos jonkun palvelun salasana on tallessa vain selaimessa koululla.

Ongelma on ollut olemassa jo vuosia ja ratkaisuksi on kehitetty lukuisia eri tekniikoita. Konseptiltaan eri tekniikat ovat hyvin samanlaisia ja kouluympäristössä ne voi jakaa kolmeen osaan, joita voi käyttää rinnakkain.

Ensimmäisenä sovellukset voi asettaa käyttämään yhteistä käyttäjäkantaa, jolloin jokainen sovellus käy hakemassa tiedot jaetusta kannasta. Jokaisella sovelluksella, esim. Moodlella, blogilla ja sähköpostilla, on edelleen oma kirjautumisruutunsa, mutta kaikkiin niihin käy sama käyttäjätunnus ja salasana. Salasanan vaihto vaikuttaa kaikkiin palveluihin kerralla, jolloin sen vaihtaminen on käytännössä mahdollista. Unohtuneen salasanankin vaihto käy ylläpidolta yhdestä paikasta.

Tästä seuraava vaihe on yhdistää palveluiden kirjautuminen saman kirjautumisruudun taakse. Tämä mahdollistaa myös sen, että kirjautuminen yhteen palveluun riittää, eikä tietoja kysytä sen jälkeen, vaikka käyttäjä käyttäisi muitakin palveluita. Kierroksella Moodle-blogi-sähköposti tunnukset kysytään siis vain kerran.

Kolmas vaihe on yhdistää työpöydän kirjautuminen keskitettyyn kirjautumisruutuun. Tällöin käyttäjä ei näe missään vaiheessa kirjautumisruutuja selaimessa, vaan selain osaa kertoa koulun kirjautumispalvelulle, kuka käyttäjä on. Yksi kirjautuminen yhdistää perinteiset sovellukset ja verkkopalvelut yhdeksi, eikä käyttäjän tarvitse välittää, missä mikäkin toimii. Homma niin sanotusti vain toimii.

Jos Saaran koulussa jokainen järjestelmä käyttää erillisiä tunnuksia, erilaisia tunnuksia ja salasanoja piti muistaa aamupäivän aikana kuusi erilaista ja niitä piti syöttää yhteensä yhdeksän kertaa. Yhdistetyn käyttäjäkannan ja työpöydälle asti keskitetyn tunnistautumisen kanssa käytössä on vain yksi tunnus ja salasana, jotka olisi pitänyt syöttää kolme kertaa.

Tässä pintaraapaisu tunnuksiin. Miten sujuvaa oma arkesi on?

Veli-Matti Lintu

Opinsys esittelee tapahtumassa koulutoimenlaajuista tietotekniikkaratkaisua. Linuxilla ja LTSP:llä toteutettu ratkaisu on lisännyt tietokoneiden määrän tavoitellulle tasolla ja silti kustannukset ovat pysyneet järkevinä.

Tilaisuus on avoin kaikista koulujen kehittämisestä kiinnostuneille. Tervetuloa. Kutsu löytyy: http://www.kasavuori.fi/

ja ilmoittautuminen lomakkeella.